Lähde: http://www.spin.com/articles/future-islands-new-album-singles-4ad-signing-release-date/
Rakastan jokavuotisia listauksia kuluneen vuoden varrelta, sillä mielestäni on hurjan mielenkiintoista lukea ihmisten ajatuksia omista suosikkilevyistään. Kaikkein mielenkiintoisinta on lukea pohdintoja, miksi juuri ne levyt on valittu. Oikeastaan minua vähän jopa ärsyttää tietynlainen illuusio objektiivisuudesta, jota erityisesti musiikkimedioiden listaukset, kenties tahtomattaan, levittävät.
Minulle listaukset ovat vuorovaikutusta ja viihdettä. Nautin itse niiden tekemisestä ja toivon, että lukija nauttisi niiden lukemisesta. Kuten aluksi sanoin, nautin myös suuresti listausten lukemisesta ja omien mieltymysteni peilaamisesta muiden kanssa.
Joten tässä ne nyt ovat: ulkomaiset suosikkilevyni kuluneen vuoden varrelta.
10. Fucked Up: Glass Boys
Luonnostellessani listausta pidin Fucked Upin albumin pitkään ulkona listalta. Glass Boys ei ole yhtä hyvä eikä aiheuta samanlaisia säväreitä, kuten parin vuoden takainen David Comes to Life. Laitettuani Glass Boysin vielä kertaalleen soimaan tajusin, ettei listaukseni ole omani, jos hylkäisin tämän levyn. Fucked Up on yhtyeenä uskomaton. Hardcorepunkia soittavaksi yhtyeeksi se kuulostaa ajoittain hämmentävän massiiviselta. Tämän nurinkurisen sekoituksen vielä kruunaa Damien Abrahamin lyyriset sanoitukset: “The way I make my living has driven me insane/ It’s a 21st century irony, where everything you hoped for in life fills you with anxiety.”
9. Sun Kil Moon: Benji
Mark Kozelek on murheellisten tarinoiden mies, eikä se käy Benji-albumilla epäselväksi. Valtaosalla levyn kappaleista kuolema on läsnä, joku kuolee tai viikatemies kolkuttelee oven takana. Eivätkä ne pari kappaletta, jotka eivät kuolemaa käsittele, ole tematiikaltaan sen kevytmielisempiä, vaan läpi levyn säilyy traaginen ja synkkä tunnelma. Parasta levyssä on se, miten maanläheiseltä ja aidolta levyltä se kuulostaa. Levyn akustisuus korostaa Kozelekin tekstejä, jotka hän on kirjoittanut realistisella otteella aivan kuin välittäen tarinaa eteenpäin. Yksinkertaista, koskettavaa ja puhuttelevaa.
8. FKA Twigs: LP1
FKA Twigsin debyyttialbumin singlelohkaisut olivat ällistyttäviä, viileää ja ihon alle sukeltavaa modernia popmusiikkia. Jossain vaiheessa julkaistiin levy, jonka kansikuvaa koristaa muoviselta, enemmän mallinukkea kuin ihmistä, muistuttava artisti. Levyn muovinen elottomuus on juuri syy, minkä takia taivaallisista soundeista ja nautinnollisista melodioista kasattu albumi ei pääse listallani tämän korkeammalle. Soundit ja biitit ovat paremmin kuin kohdallaan, mutta itse jäin kaipaamaan levyltä eloa ja aitoutta.
7. St. Vincent: St. Vincent
Annie Clarkin, eli St. Vincentin, neljäs levy pistää pään pyörälle rikkaalla soundimaailmalla ja koukuttavilla melodioilla. Annie Clarkilla on kyky ja uskallus tehdä musiikkiaan erilailla kuin muut, mikä tekee hänestä artistina erittäin omaperäisen. Omaperäisyys ei kuitenkaan tässä yhteydessä tarkoita vaikeaselkoisuutta tai omituisuutta, vaan St. Vincentin erittäin persoonallista soundia. St. Vincentin persoonallinen soundi sisältää paljon omintakeisia melodioita ja rytmejä, mutta niistä huolimatta kappaleiden hittikyys ei kärsi tippaakaan. Tästä esimerkkinä esimerkiksi oma suosikkini: Bring Me Your Loves.
6. Wild Beasts: Present Tense
Present Tense on albumi, joka päivästä riippuen on tehnyt hissiliikettä listauksellani. Aina, kun laitan levyn pyörimään soittimessani ja avausraita Wanderlust alkaa tulvia kaiuttimistani, tuntuu kuin kappale naulitsisi minut kiinni tuoliini. Aivan kuin vaipuisin avausraidan mukana transsitilaan, joka jatkuu läpi albumin. Present Tense on viileää dramatiikkaa ja levyn minimalistinen luonne kiinnittää huomion pieniin yksityiskohtiin, joista levy oikeastaan elää.
5. The War on Drugs: Lost In the Dream
Onkohan tästä levystä kirjoitettu yhden yhtä negatiivista kommenttia? Niin suvereeni yksimielisyys Lost In The Dreamin erinomaisuudesta on vallinnut musiikkipiireissä ja varsin monia vastaavia Best of 2014 –listauksia levy on vahvasti hallinnutkin. Eikä minullakaan ole nokan koputtamista asian kanssa, sillä The War On Drugs on tehnyt erinomaisen levyn, joka on ansainnut saamansa lämpimän vastaanoton. The War On Drugsin lyömä kunnari on ehkä koko levyvuoden 2014 suurimpia yllätyksiä. Onhan kyse kuitenkin ajasta, jolloin on puhuttu sekä rockin että kitaramusiikin kuolemasta.
4. Caribou: Our Love
On vaikeaa pukea Our Love -albumia sanoiksi sanoiksi, sillä omassa kuuntelussani levy on osoittautunut ensisijaisesti elämykseksi. On vaikeaa edes yrittää analysoida sellaista, mikä yksinkertaisesti vain tuntuu hyvältä, sellaisen sisimmästäsi kumpuavana lämpönä. Levy hohkaa samanlaisena sisäisenä lämpönä kuin sen keskeinen teema, eli rakkaus. Levyn viileisiin ja hieman futuristisiin elektrosoundeihin on helppo uppoutua, kun soljuvat syntikkasoundit ja ajoittain leikittelevä groovemaisuus vievät helposti mukanaan. Kirsikkana kakun päällä on Dan Snaithin hunajainen lauluääni, joka viimeistään hurmaa kyynisimmänkin kuuntelijan.
3. Future Islands: Singles
On ollut sydäntä lämmittävää seurata sitä, millaiseksi ilmiöksi Future Islands kasvoi viraalihitiksi nousseen TV-esiintymisensä myötä. Tavallaan on kuitenkin sääli, jos ihmisille jää mieleen vain hassusti liikehtivä ja karjuva mies, sillä vaikka Samuel Herringin impulsiivinen esiintyminen nostikin yhtyeen framille, se on huomattavasti paljon enemmän. Singles-levy on koskettava ja läheiseltä tuntuva levy, joka saa helposti kuuntelijan elämään mukanaan. Vuosien saatossa Future Islandsin syntikkapopin soundi on kasvanut ja nykyään yhtye tasapainoilee onnistuneesti jossain populaarimusiikin ja melodramatiikan välimaastossa. Henkilökohtaiset ja syvälliset tarinat ovat tuttuja jokaisen ihmisen arjesta, minkä ansiosta ne ovat helposti lähestyttäviä ja samaistuttavia. Samuel Herringin tulkintatapa täyttää kappaleet äärimilleen tunnelatauksellaan ja kuuntelija sukeltaa yhä syvemmälle ja syvemmälle levyn sisään. Juuri se tunnelataus tekee levystä niin erityisen.
2. Run The Jewels: Run The Jewels 2
Run The Jewels 2 on levy, joka herättää kuuntelijassa hänen sisäisen masokistin eloon. Levy on lähes 40 minuuttia kestävä armoton turpasauna, jonka jokaisesta sekunnista nauttii ja sen päätyttyä pyytää saada vielä lisää, kunhan ensin sylkäisee hampaat suustaan. Turpasaunan lisäksi levy on myös kaksikon, Killer-Mike ja EL-P, 40-minuuttinen kilpailu, jonka tavoitteena on pyyhkiä toisella pölyt lattialta. Räppärien välinen kemia on ihailtavaa kuunneltavaa, kun he vuorotellen vievät toisensa uusille äärirajoille ja edellistä kovempiin suorituksiin. Joskus tällainen kilpailu voi johtaa katastrofiin, mutta Run The Jewelsin kohdalla tämä paine luo timantteja.
Musiikillisesti Run The Jewels 2 on brutaali levy, joka saa adrenaliinin virtaamaan ja aistit virittäytymään äärimmilleen. Vaikka tekstitkin ovat ajoittain todella vakavat, pidetään ylenpalttinen murhemielisyys loitolla entistäkin roisimmalla läpänheitolla. Levy potkaisee teräskärjellä ensin päähän, mutta nostaa takaisin ylös räväkästi nauraen ja kuiskuttelee korvaasi jotain, joka saa todella miettimään asioita.
1. Cloud Nothings: Here and Nowhere Else
Suvereenimpaa ykköstilaa listallani ei voisi olla. Alkuvuodesta julkaistu Here and Nowhere Else saavutti suosikin aseman heti kättelyssä ja piikkipaikan se on pitänyt ilman, että muut olisivat edes horjuttanut sen asemaa. Viime levyltä tiukemmaksi puristettu soundi pumppaa edelleen vaikutteensa 90-luvun vaihtoehtorockin virran yläjuoksulta, missä virtaus on vuolain ja vesi puhtainta. Kitarat särisevät ja rämisevät kuin viimeistä päivää, rumpuja taotaan niin että kalvot halkeilee ja nokkamies Dylan Baldi kuulostaa ahdistuneelta hermorauniolta. Vaikka levy on edeltäjäänsä, Attack on Memory, pirtsakampi, tunne ja angsti välittyvät silti. Ahdistuksessa rämpimisen sijaan yhtye keskittyy Here and Nowhere Elsellä purkamaan tunteensa fyysisesti soittimillaan. Levy paahtaa eteenpäin sellaisella hurmoksella, että on parasta toivoa, ettei putoa kyydistä.
Ettei hommat menisi liian vaikeiksi, olen koonnut koko listaukseni yhdeksi yhtenäiseksi Spotify-soittolistaksi. Bitte schön!
